Ihminen ja kissa

Aiemmin metsästyksellä ja keräilyllä elänyt ihminen alkoi vakiintua aloilleen ja viljellä maata Lähi-idässä, niin kutsutun hedelmällisen puolikuun alueella, noin 10 000 vuotta sitten. Villikissa alkoi viihtyä ihmisasutusten läheisyydessä varmaankin siksi, että viljelykset ja viljavarastot houkuttelivat pikkujyrsijöitä. Kissa ja ihminen hyötyivät toisistaan.

Maanviljelyksen kehittymisen aikoihin ihminen alkoi ottaa itselleen muitakin kotieläimiä kuten hevosen, vuohen ja lampaan. Koira oli ilmeisesti kehittynyt sudesta jo hieman aiemmin. Vaikka kesykissa eroaa villeistä sukulaisistaan lauhkeutensa ja pienikokoisuutensa takia, sen ulkonäkö ja elintavat ovat säilyneet huomattavasti alkuperäisen kaltaisina.

Kissan kesyyntymisen ajankohtaa ei ole kyetty määrittämään yksiselitteisesti. Arkeologisten todisteiden ja ihmisen historian perusteella kesykissalla on ikää noin 10 000 vuotta, mutta DNA-tutkimukset antavat viitteitä siitä, että aika saattaa olla tätä pidempikin.

Kesykissa on levinnyt ympäri maailmaa ihmisten mukana. Eurooppaan, Aasiaan ja Afrikkaan se levisi nopeasti kesyyntymisensä jälkeen, Amerikan mantereille ja Australiaan viimeistään 1500-luvun suurten maailmanvalloitusretkien vanavedessä. Metsästystaipumuksensa säilyttänyt kissa on uusilla kotiseuduillaan ajanut monta eläinlajia sukupuuttoon.

© Tiina Raevaara