TIEDEUUTISIA: Kissatkin voivat levittää ihmisen infektiotauteja

Zoonoosit ovat tauteja, jotka leviävät eläimistä ihmiseen. Pandemioiksi kehittyviä tauteja voi esiintyä lemmikkikissoillakin. Eläinlääkärit ovat työssään alttiita zoonooseille.

Pandemiat eli maailmanlaajuisesti leviävät infektiotaudit ovat uhkakuvina tuoreen tuntuisia, vaikka toisaalta esimerkiksi espanjantauti tappoi jo 1910-luvun lopulla kaikkiaan 50–100 miljoonaa ihmistä. Viime vuosina pelästyttäneitä epidemioita ovat muun muassa H5N1-lintuinfluenssa, koronaviruksen aiheuttama SARS ja uusimpana tulokkaana niin kutsuttu sikainfluenssa eli H1N1-virus. Esimerkiksi SARS tappoi kuitenkin vain noin 800 ihmistä.

Ihmisen tarttuvista taudeista merkittävä osa, ehkä jopa 70 prosenttia on niin kutsuttuja zoonooseja. Zoonoottiset taudinaiheuttajat eivät kunnioita lajirajoja – ne voivat siis tarttua ihmisestä muihin eläimiin tai toisinpäin. Esimerkiksi lintuinfluenssan arvellaan siirtyneen ihmiseen kanoista ja HIV:n apinoista. Myyräkuumetta siirtävät ihmiseen peltomyyrät ja borrelioosia punkit. Zoonooseja on niin virus-, bakteeri-, lois-, sieni- kuin prionitautienkin joukossa.

Matkustuksen nopeutuminen ja lisääntyminen, rajojen avautuminen ja toisaalta karjankasvatuksen tehostuminen ovat omiaan lisäämään eläimistä ihmisiin siirtyvien tautien riskiä kehittyä todellisiksi pandemioiksi.

Myös lemmikkieläimet voivat välittää tauteja ihmiseen. Niin kutsuttu lintuinfluenssa, eli influenssa A/H5N1-virus voi tarttua kesykissoihin ja sen sukulaisiin kuten leopardeihin ja tiikereihin. Pitkään oletettiin, etteivät influenssavirukset tartu kissaan, mutta esimerkiksi juuri lintuinfluenssaa aiheuttavan H5N1-viruksen infektoimia kissaeläimiä on 2000-luvulla tavattu Aasiassa ja Euroopassa. Myös niillä virus voi olla tappava. Lintuinfluenssan arvellaan siirtyvän kissaeläimiin lähinnä infektoituneen ravinnon kautta. Kissat syövät lintuja, ja eläintarhoissa kissaeläimiä ruokitaan usein kananraadoilla.

Ihmisiin tarttuvien, esimerkiksi linnuista peräisin olevien influenssavirusten tarttuminen kissoihin on huolestuttavaa siksi, että näin virukset saattavat kehittyä helpommin nisäkkäästä toiseen leviäviksi. Toistaiseksihan nisäkkäät saavat viruksen käytännössä vain suoraan linnuista, ja jotta vaikkapa H5N1-kanta kehittyisi varsinaiseksi pandemiaksi, sen pitäisi pystyä siirtymään ihmisestä toiseen.

Keskivertolemmikinomistajien ei tarvitse pelätä kohuttuja influenssaviruksia. Zoonooseista suomalaisen kannattaa ehkä suhtautua vakavimmin vaikkapa myyräkuumeeseen, borrelioosiin ja erilaisiin ruokamyrkytyksiä aiheuttaviin bakteereihin.

Eläinlääkärit ovat ammattiryhmänä alttiita zoonooseille. Amerikkalainen tutkimus selvitti julkaisuista yli 40 vuoden ajalta, kuinka yleistä on se, että eläinlääkärit sairastuvat työssään zoonoottisiin tauteihin.

Tutkijat olivat jo aiemmin huomanneet, että eläinlääkäreistä löytyi merkkejä esimerkiksi zoonoottisiin influenssoihin sairastumisesta. Käymällä läpi aiempia tutkimusjulkaisuja tutkijat päättelivät, että eläinlääkäreillä on suurempi riski sairastua zoonooseihin kuin monella muulla eläinten parissa työskentelevällä ryhmällä kuten maataloustyöntekijöillä. Huolestuttava löytö oli siksi, että eläinlääkäreiden koulutuksessa suojautumista erityisesti korostetaan.

Tutkimus koski vain yhdysvaltalaisia eläinlääkäreitä, joten siitä ei voi vetää suoraa yhteyttä esimerkiksi Suomen tilanteeseen. Eläinlääkäreiden koulutuksessa ja alan vallitsevissa käytännöissä voi olla isojakin maakohtaisia eroja.

© Tiina Raevaara